Terveys
Koiran terveydellä on suuri merkitys elämänlaatuun ja omistajan tyytyväisyyteen, joten terveys tulisi pitää mielessä tärkeimpänä asiana koiria jalostettaessa. Japanese chiniä on pidetty melko terveenä rotuna, mutta lisääntynyt tutkimus ja tieto ovat paljastaneet tämänkin rodun sairauksia. Virallisia silmä-, polvi- ja sydäntarkastuksia lukuun ottamatta virallista tilastotietoa ei useimmista diagnooseista ole saatavilla, joten sairauksien laajuus on vaikeasti arvioitavissa. Keski-ikä Koiranet-jalostustietokannan mukaan japanese chinille on 8 vuotta 5 kuukautta, mutta tätä tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, että keskiarvo on laskettu niiden 140 yksilön mukaan, joiden kuolinsyy ja -aika on ilmoitettu jalostustietojärjestelmään ja jotka ovat kuolleet vuosina 1988–2013. (Suomen Kennelliiton Jalostustietojärjestelmä 2013.)
Japanese chin ei tällä hetkellä kuulu PEVISA-ohjelmaan. Yhdistys kuitenkin suosittelee silmä-, polvi- ja sydäntutkimuksia erityisesti jalostukseen käytettäville yksilöille. Yhdistyksen jalostusuroslistalle pääsevät vain yksilöt, jotka on virallisesti tarkastettu silmien, polvien ja sydämen osalta. Sama koskee myös pentuvälitystä, jossa vaaditaan samat tarkastukset pentueen vanhemmilta, jotta pentue otetaan yhdistyksen pentuvälitykseen.
Tutustu myös rotumme Jalostuksen Tavoiteohjelmaan.
Polvitutkimuksista
Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Vika on periytyvä, mutta periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa. Pieni-kokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin (mediaalisesti). (Lappalainen 2011.)
Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I - asteen luksaatiot ovat tavallisesti oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II- ja III - asteen luksaatioissa koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia (polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV-asteen luksaatiossa polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan tapaturman jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika. Patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu tulos ole välttämättä lopullinen. (Lappalainen 2011.)
Arvostelussa käytetään Putnamin asteikkoa. Luksaatio voi olla mediaalinen tai lateraalinen (tai molempia):
- 0: Polvilumpio ei luksoidu.
- Aste 1: Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja patella saadaan luksoitumaan, mikäli polvea samalla ojennetaan. Patella saattaa luksoitua ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.
- Aste 2: Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio luksoituu polvea koukistettaessa tai rotatoitaessa (kierrettäessä) ja pysyy poissa telaurasta kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Sääriluun (tibia) yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin (pienet koirat).
- Aste 3: Polvilumpio on yleensä luksoituneena. Lumpio saadaan asetettua tilapäisesti paikoilleen. Sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 30–60 astetta.
- Aste 4: Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman leikkausta. Sääriluun yläosa kiertynyt jopa 90 astetta.
Sydäntutkimuksista
Noin 10 prosentilla koirista esiintyy sydänsairauksia elämänsä aikana. Sydänsairaus ei ole sama asia kuin sydämen vajaatoiminta. Sydämen toimintakyvyn heikentyessä oireet pysyvät aluksi poissa, kun esimerkiksi sydämen lyöntitiheys nousee, verisuonet supistuvat ja sydän suurenee. Sydämen vajaatoiminta kehittyy yleensä pidemmän ajan kuluessa, kun sairautta kompensoivat mekanismit eivät enää riitä eikä sydän jaksa pumpata riittävästi verta kudosten normaalia toimintaa varten. Koirien sydänsairauksista yleisin (75 prosenttia) on krooninen läppävika eli endokardioosi. Tyypillisesti sitä tavataan keski-ikäisillä tai vanhoilla pienikokoisilla roduilla. Sydämen kuuntelussa kuullaan usein sivuääni, lisäksi röntgentutkimuksessa voidaan sairauden edetessä todeta sydämen laajentuminen ja nesteen kertyminen keuhkoihin. (Turpeinen 2008.) Varhaisessa vaiheessa todettu endokardioosi voi lyhentää koiran elinikää merkittävästi. Paras keino estää endokardioosia on ottaa se huomioon jalostusvalinnoissa, koska alttius siihen on geneettinen. Kasvattajien tulisi suosia pitkäikäisiä linjoja. (Bertani 2013.)
Silmätutkimuksista
Viime aikoina japanese chinien viralliset silmätarkastukset ovat lisääntyneet, mutta samalla on löytynyt myös silmäsairauksia. Erityisesti silmäluomen sisäänpäin kiertymistä, trichiasista ja distichiasista on esiintynyt runsaasti. Useita tapauksia on esiintynyt myös esimerkiksi kataraktan eri muotoja ja lasiaisen rappeumaa sekä yksittäisiä tapauksia muita silmäsairauksia. (Suomen Kennelliiton Jalostustietojärjestelmä 2013.)
PERINNÖLLINEN HARMAAKAIHI eli hereditäärinen katarakta samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Tunnettujen muotojen periytymismekanismi on yleensä autosomaalinen resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Katarakta eli kaihi voi olla perinnöllinen tai ei perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kataraktat ovat synnynnäisiä. Esimerkkinä hankitusta kataraktasta voidaan mainita sokeritautiin liittyvä, hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä katarakta. Muita esimerkkejä hankitusta kaihista ovat esimerkiksi vanhuuden kaihi ja PRA:han liittyvä toissijainen kaihi. Ns. nukleaariskleroosi eli linssin kovettuminen vanhalla koiralla ei ole varsinainen kaihimuutos, vaan normaaliin ikääntymiseen liittyvä muutos, jossa linssin ydin muuttuu 'opaalinharmaaksi'. Näkökykyyn se ei vaikuta. Perinnöllinen kaihi voidaan todeta perinnöllisten silmäsairauksien varalta tehtävässä silmä-tutkimuksessa. Erityisen tärkeää kaihin toteamisessa on viralliseen silmätutkimukseen kuuluva biomikroskooppitutkimus. Perinnöllinen katarakta voi esiintyä yhdessä PRA:n kanssa, yleensä PRA:han liittyy kuitenkin ns. toissijainen kaihi. (Vanhapelto & Lappalainen 2013.)
ENTROPION on tavallisimmin alaluomessa esiintyvä virheasento, jolloin luomi kiertyy sisäänpäin aiheuttaen silmän pinnan ärtymistä luomen karvojen / ihon osuessa silmän pintaan. Tyypillinen oire on silmän kyynelehtiminen roskan tunteen takia. Lyhytkuonoisilla kääpiöroduilla entropion esiintyy tavallisimmin nenänpuoleisessa alaluomessa, jolloin myös alaluomen kyynelkanavan aukko kiertyy liiaksi sisään, eikä siten viemäröi kyyneliä normaalisti. Tämä lisää kyynelehtimistä. Isommilla koiraroduilla entropion voi liittyä liian suureen luomirakoon (makroblepharon), näillä alaluomi rullaa sisäänpäin tyypillisesti korvanpuoleisesta osasta. Pahimmillaan kiertymä aiheuttaa silmän sarveiskalvon haavautumista ja siten voimakasta kipua. Oireina tällöin on lisäksi silmän punoitus ja siristely. Lievimmillään entropion ei aiheuta näkyviä oireita. Eriasteista sarveiskalvon nenänpuoleisen kulman pigmentaatiota (pigmentary keratitis) esiintyy erityisesti lyhytkuonoisilla kääpiöroduilla johtuen pidempään jatkuneesta sarveiskalvon ärsytystilasta. (Jalomäki 2011.)
TRICHIASIS on tyypillisesti lyhytkuonoisilla kääpiöroduilla esiintyvä ongelma, jolloin nenänpuoleisen silmäkulman ihon karvoitus ulottuu hyvin lähelle silmäkulmaa ja karvat suuntautuvat silmään (medial caruncular trichiasis). Nenäpoimun ollessa hyvin korostunut ja kuonon ollessa hyvin lyhyt, nenäpoimun karvat voivat osua silmän pintaan (nasal fold trichiasis). Karvat aiheuttavat samanlaisia oireita kuin entropion. Mikäli karvat osuvat sarveiskalvoon, kuten yleensä nenänpoimutapauksissa, ne aiheuttavat usein vakavampia näkyviä oireita kuin osuessaan vain sidekalvoon. Karvan laatu vaikuttaa oireiden vakavuuteen. Paksut jäykät lyhyet karvat aiheuttavat enemmän vahinkoja kuin hennot ja ohuet karvat. On hyvin tavallista että lyhytkuonoisilla kääpiöroduilla todetaan yhtaikaa entropion ja trichiasis. Ongelman vakavuutta kuvannee parhaiten oireiden vakavuus. Mikäli kiertymä on lievä / karvoitus vähäistä, se toki todetaan, mutta hoitotoimenpiteitä ei välttämättä tarvitse tehdä. Vakavat tapaukset tulee aina hoitaa kirurgisesti, sillä niiden aiheuttamat vahingot ovat kivuliaita ja pahimmillaan näkökykyä uhkaavia (sarveiskalvon haavaumat, pigmentoituminen). Virallisessa silmätarkastuskaavakkeessa tutkija toteaa vaivan, aiheutti se oireita tai ei, ja parhaansa mukaan pyrkii luokittelemaan vaivan vakavuuden. Jalostukseen entropion / trichiasis potilaita voi käyttää, mutta maalaisjärjen käyttö suotavaa. Vakavia tapauksia (kirurgista hoitoa vaativat, näkökyvyltään heikentyneet) ei tulisi käyttää jalostukseen lainkaan. Lieviä tapauksia voi käyttää jalostukseen, mutta puolisoksi valittakoon vaivan suhteen mahdollisimman terve yksilö. Mikäli kaikki entropion / trichiasis -diagnoosin saaneet lyhytkuonoiset kääpiörotuiset koirat suljettaisiin pois jalostuksesta, vaarana on geenipohjan merkittävä kapeneminen. (Jalomäki 2011.)
DISTICHIASIS/EKTOOPPINEN CILIA (Kennelliitto tallensi aiemmin yhteisellä nimikkeellä cilia aberranta) tarkoittaa ylimääräisiä ripsiä, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia). Caruncular trichiasis tarkoittaa silmän sisänurkan ihon karvoja, jotka kääntyvät sarveiskalvon sisänurkan päälle ärsyttäen silmää. Luomen reunasta kasvavat ripset voivat kaartua ulospäin normaalien ripsien tavoin tai ne kääntyvät sisäänpäin kohti sarveiskalvoa. Ripset voivat olla pehmeitä tai kovia. Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynel-vuotona. Silmän sarveiskalvon pinnalla ’uivat’, pehmeät distichiasis-ripset eivät yleensä aiheuta oireita. Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, jolloin ne kasvavat uudestaan tai poistaa ne pysyvästi polttamalla tai leikkauksella. Vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Luokitellaan nykyään silmätarkastuksissa lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin muotoihin. (Vanhapelto & Lappalainen 2013.)
Lähteet:
Bertani, L. 2013. Endocardiosis in the Toy Dog. Viitattu
25.2.2013. Saatavilla: http://japanesechinclub.org/health/endocardiosis.php
Lappalainen, A. 2011. Polvilumpion sijoiltaan meno eli
patellaluksaatio. Viitattu 25.2.2013. Saatavilla: http://www.kennelliitto.fi/polvilumpion-sijoiltaan-meno-patellaluksaatio
Jalomäki, S. 2011. Luomien virheasennot, niiden merkitys
yksilön ja jalostuksen kannalta. Viitattu 25.2.2013.
Saatavilla:
http://www.apexvet.fi/webclinic/luomien_virheasennot.html
Vanhapelto, P. & Lappalainen A. 2013. Yleisimmät
perinnölliset silmäsairaudet. Viitattu 25.2.2013.
Saatavilla: http://www.kennelliitto.fi/yleisimmat-perinnolliset-silmasairaudet